Akvaarioita on monenlaisia, mutta niiden perushoito on jokseenkin samanlaista. Merivesiakvaarioihin ja murtovesiakvaarioihin ei puututa tässä nyt sen enempää, kuin että todetaan niiden olemassaolo.

Biotooppiakvaario on pienoisjäljitelmä esim. jonkin tietyn joen mutkasta siirrettynä akvaarioon. Silloin akvaariossa ei ole muita kasveja, kaloja ja eliöitä kuin tuosta yhdestä paikasta ja akvaarioon on pyritty luomaan mahdollisimman tarkasti samat olosuhteet kuin alkuperäisessä paikassa.

Geotooppiakvaarion kalat ja kasvit taas ovat kaikki kotoisin samasta maanosasta keskenään.

Lajiakvaariossa toimitaan yhden lajin ehdoilla ja sille on pyritty luomaan mahdollisimman tarkasti sen luonnollisia olosuhteita vastaavat olot. Lajiakvaariossa ei ole kuin yhtä kalalajia.

Seura-akvaario on se kaikkein yleisin akvaariotyyppi. Seura-akvaarion kalat ja kasvit valitaan yleensä ulkonäön ja mielenkiintoisen käyttäytymisen perusteella ja riittää kunhan ne tulevat toimeen samanlaisissa vesiolosuhteissa, eivätkä vahingoita toisiaan.

 Akvaarion koko vaikuttaa luonnollisestikin paljon siihen, minkälaisia kaloja siellä voidaan pitää.

Yleensä onkin suositeltavaa ensin tutustua hiukan siihen minkälaisia kaloja on, ja valita akvaario sitten kalojen vaatimusten mukaan. Lisäksi mitä suurempi akvaario on, sitä vakaampi ympäristö se on kaloille, sitä enemmän se antaa valinnanvaraa lajien suhteen ja sitä helpompihoitoinen se on.

Ensimmäiseksi akvaarioksi kannattaa hankkia vähintäänkin n. 100 litran akvaario ja Suomen eläinsuojeluasetus kieltää kalojen asuttamisen alle 40 litran akvaarioissa, paitsi tilapäisesti.

Yleinen laskentakaava kalojen määrälle akvaariossa on seuraavanlainen:

5 – 8 cm mittaisia kaloja            -            1 cm kalanpituutta / litra vettä

Pienempiä kaloja voi laittaa enemmänkin, suuremmat taas tarvitsevat vastaavasti enemmän tilaa. Lisäksi tilantarpeeseen vaikuttavat ainakin kalan vilkkaus (vilkkaat uimarit kuten leväbarbi tarvitsevat suhteessa kokoonsa enemmän tilaa), aggressiivisuus (esim. jotkut rihmakalat tai kirjoahvenet ovat näennäisesti verkkaisia uimareita, mutta saattavat kutuinnossaan tehdä ikävää jälkeä puolisoilleen tai muille akvaarion asukkaille, mikäli tilaa on liian vähän) ja ruumiin muoto (kultakalat esimerkiksi kasvavat suuriksi ja ovat lisäksi erittäin massavia kaloja. Siksi niiden asuttaman akvaarion tulee olla suuri.).

Parvikalat eivät taas suhteessa käytä kokoonsa nähden paljonkaan tilaa. Niiden oikotie onneen on riittävästi uimatilaa, paljon lajitovereita ja suojapaikkoja. Niinpä parvikaloja voi ottaa suhteessa akvaarion kokoon yllättävänkin suurilta kuulostavia määriä. Vai miltäs kuulostaa 40 litrainen akvaario, jossa uiskentelee 20 kääpiömonnista ja 30 kääpiörasboraa ;-)

Kalat myös käyttävät tilaa eri tavoin. Usein pelkästään akvaarion litramäärä ei ratkaise voiko jokin kala asua siellä, vaan kyse on akvaarion mitoista. Pinta-ala on tärkeää paitsi reviirikaloille, myös esim. monnisille jotka ovat pohjan tuntumassa viihtyviä vilkkaita viipertäjiä. Sen sijaan esim. lehti- ja kiekkokalat tarvitsevat akvaarioonsa myös runsaasti korkeutta. Kyseiset kalat kun ovat kovin korkeaprofiilisia ja matalassa akvaariossa vatsaevät raahaavat pohjaa ja vahingoittuvat.

Muutamia perussääntöjä kalojen valintaan:

1. Kannattaa valita aina kaloja tasaisesti akvaarion joka vesikerrokseen.  Pohjalle, keskiveteen ja pinnalle.

2. Parvikalat elävät luonnossa tuhansien yksilöiden muodostamissa parvissa. Akvaario-oloissa parven minimikokona pidetään 6 yksilöä, mutta mitä enemmän parvessa on kaloja, sitä parempi kaloille itselleen. Riittämättömän kokoisessa parvessa kalat voivat tuntea olonsa pelokkaaksi, eivätkä välttämättä näyttäydy juuri koskaan. Lisäksi jatkuva pelko stressaa ja stressi altistaa sairauksille. Nyrkkisääntönä voidaan pitää myös ajatusta: Mitä pienempi kala, sitä suurempi parvi, eli kääpiökokoisille lajeille parven minimikoko lähtee 10: stä yksilöstä

3. Kaikkien akvaarion kalojen tulee olla kotoisin samantyyppisistä vesistä. Kalat ovat vuosimiljoonien kuluessa sopeutuneet elämään juuri tietyntyyppisessä vedessä ja vaikka ne näennäisesti saattavatkin tulla toimeen niille vääränlaisessa vedessä, kalat maksavat tästä ”mukautumisestaan” aina kovan hinnan. Toimeentulo väärissä olosuhteissa saattaa maksaa lisääntymiskyvyn, vastustuskyvyn heikentymisen, tai lyhentää kalan elinikää radikaalistikin, mikä tekee siitä eläinsuojelurikkeen.                                                                                          
   Tästä syystä esim. kovan veden synnyttäviä hammaskarppeja (platyt, miljoonakalat, miekkapyrstöt ja mollit) ei pidä yhdistää pehmeän veden tetrojen ja barbien kanssa.

4. Akvaariossa on rajatusti tilaa, joten pakenemismahdollisuudet aggressiivisen tai nälkäisen allaskaverin tieltä ovat huonot. Akvaarion asukkaat eivät saa olla vahingoksi toisilleen (esim. tiikeribarbit ovat kovia näykkimään huntupyrstöisten kalojen eviä. Ne eivät siis ole taistelukalalle sopivaa allasseuraa), eikä myöskään tule laittaa samaan akvaarioon kaloja joista toinen voi syödä toisen (esim. neontetrat ja kardinaalitetrat ovat lehtikalojen luontaista ravintoa. Näitä ei siis tule yhdistää samaan akvaarioon).

5. Joskus on varsinkin aluksi vaikea muistaa kaikkien omien kalojensa nimiä. Kannattaa pitää kirjaa mitä lajeja ja paljonko omassa akvaariossa on, jolloin akvaariokaupassa on helpompi päätellä mitä uutta sinne olisi mahdollista hankkia. Tällöin vältytään helpommin virheostoksilta. Muutenkin heräteostokset olisi elävien eläinten kohdalla syytä unohtaa. Ota aina etukäteen selvää haaveilemasi lajin hoidosta ja lopullisesta koosta ettei pienenä ja somana ostamasi tummaleväpleko sitten aikuisena 50 cm kokoisena vonkaleena aiheuttaisikin lievää ahtautta 100 litran akvaariossasi.                                                               

6. Hyvän akvaariokaupan tunnistat puolestaan siitä, että ennen kuin sinulle myydään mitään akvaariostasi kysytään aina koko ja kalasto. Ja mikäli olet ostamassa jotakin sopimatonta, sinulle kieltäydytään myymästä. Hyvä akvaariokauppa myöskin vastaa myymistään tuotteista.

Kun kalat ovat akvaariossa, varsinainen huolto on varsin helppoa. Päivittäin kalat ruokitaan kahdesti ja samalla niiden käyttäytymistä ja terveydentilaa seurataan. Ruoki kalojasi mahdollisimman monipuolisesti, jolloin ne pysyvät paremmin terveinä. Kerran tai pari viikossa voit pitää hemmottelupäivän ja tarjota kuivaruoan sijasta pakasteruokia. Samoin kerran viikossa päivän mittainen paasto on kaloille hyväksi.

Kuivaruokapurkit on syytä säilyttää viileässä, jolloin niiden vitamiinit säilyvät paremmin.

Ruokinnan yhteydessä on syytä tarkistaa että suodatin ja lämmitin toimivat.  Samalla voit laskea kalat ja tarkkailla muutenkin että kaikki on kunnossa.
Mikäli havaitset kuolleen kalan, poista se välittömästi akvaariosta ja tee ylimääräinen 50% vedenvaihto. Myös havaitessasi sairastuneita kaloja, on lääkitys syytä aloittaa heti.

Akvaarionhoidon normaalirutiiniin kuuluu viikottainen 50% vedenvaihto (alle 80 l akvaarioissa vaihtoväli on syytä pitää lyhyempänä, esim. joka 4 – 5 päivä). Samalla imuroidaan pohjalta näkyvät jätteet ja roskat, sekä tarvittaessa (veden virtaus huomattavasti pienentynyt) puhdistetaan suodatin. Samalla karsitaan ja siistitään akvaarion kasvit, sekä puhdistetaan lasit.

Uuteen veteen lisätään vedenparannusainetta (esim. Junglen Start Right), joka neutraloi vedestä raskasmetallit, kloorin ja kloramiinin, sekä nestemäistä kasviravinnetta (esim. Easy-Lifen ProFito). Huomaa, että vedenparannusainetta lisätään vain sen verran kuin uuteen veteen tarvitaan (eli 50 % koko akvaarion tilavuudesta), mutta kasvilannoitetta annostellaan koko akvaarion vesimäärän mukaisesti.  Vedenvaihdossa akvaariosta poistetaan kalojen ja hajottajabakteerien aineenvaihdunnan lopputuotetta nitraattia, sekä muita kalojen erittämiä, haitallisia aineita (esim. kasvua haittaavia hormooneja), joiden pitoisuuksia ei voida mittaamalla todeta.